Tulevaisuudesta

8/17/2016







Vaikka kuinka toivoisin vielä vähän lisää aikaa, se on nyt niin että abivuosi alkaa. Osa musta on innoissaan tulevasta vuodesta, joka poikkeaa aika rajusti kahdesta edellisestä. Lukion loppusuora alkaa. Vapaampi opiskelu, koulun vanhimpina olo. Onhan siinä oma jännityksensä. Sitten on se toinen osa mua, se joka on aivan kauhuissaan. Kauhuissaan lähestyvistä kirjoituksista, joissa pitäisi nyt sitten osata kaikki mitä olet ikinä kyseisistä aineista oppinut. Kauhuissaan siitä, mitä tapahtuu tämän vuoden jälkeen.



Välillä toivon, että olisin niin kuin ne, jotka porskuttavat koko lukion läpi selvillä sävelillä. Kaikki kurssit valitaan sen mukaan, mitä tarvitset kirjoituksissa, jotta voit päästä juuri haluamaasi paikkaan opiskelemaan. Yksittäiseen kokeeseen pänttääminenkin motivoi, kun taustalla on pitempiaikaisempi, suurempi tavoite. Olen monesti ajatellut, että näillä ihmisillä on helpompaa, koska heillä on jotain, mitä kohti ponnistella. Kun tulin lukioon, ostin samalla itselleni kolme vuotta lisää aikaa miettiä, mitä elämältäni seuraavaksi haluan. Käänsin tiimalasin ympäri ja jätin hiekan valumaan ajatellen, että ehtisin huomata, ennen kuin se on valunut loppuun.





Toisaalta, onhan se vapauttavaa, kun elämää ei ohjaa selkeä tavoite. Kun voi välillä vaan leijua eteenpäin ja katsoa, mitä kaikkea vuodet tuovat tullessaan. Voi unelmoida, ja voi antaa unelmien myös muuttua.

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei mulla olisi minkäänlaista hajua, mitä haluaisin lukion jälkeen tehdä. Haluaisin lähteä ulkomaille asumaan. Haluaisin tehdä töitä. Haluaisin oppia lisää valokuvauksesta. Haluaisin matkustella. Haluaisin tavata ihmisiä, haastaa itseäni ja ennen kaikkea nauttia siitä täysillä.

Mun unelmat on aina olleet niitä sellaisia suuria. Pitkään ajattelin, että vaikka kaikilla varmaan on niitä, ne kuitenkin on vaan unelmia eikä niit välttämättä ole tarkoituskaan toteuttaa. Ajattein, että keksisin varmaan joskus vielä jonkun järkevämmän ja helpomman ratkaisun. Mutta kuulkaas, kun mä en ole semmoinen. Meillä kaikilla on vaan tää yksi elämä. Jos mä haluan lähteä Pariisiin opiskelemaan valokuvausta, mä löydän siihen keinon. Jos mä haluan lähteä kiertämään Australiaa, mä löydän siihenkin keinon. Mikään unelma ei ole mahdoton. Unelmat vaan vaatii kovasti työtä ja uskoa siihen, että kyllä ne toteutuu. Eikä elämä oikeesti ole niin vakavaa. Virheitä saa tehdä. Ja unelmia saa yrittää tavoitella, vaikka kaikki sanoisivat sulle muuta. Kyllä ne palaset lopulta loksahtaa paikalleen. Aina ne loksahtaa.







Jacket, tee & slip dress H&M | Sunnies Primark | Jewellery Belmto (gifted)

// A little something about dreams. As my last year of high school has just started, the reality of it has finally hit me. The realization of this being the last year in my school and probably the last year living where I live now. The last year of everything that's familiar to me. After this, it's a jumping into the dark. Head first.

The thing is, I've always had dreams about my future. Everyone has, don't they? Mine have always been those big and crazy ones. For many years, as I didn't really have to think about my future seriously, I let those dreams stay as dreams. That maybe when the time came to choose for real, I would have something a little less crazy in mind.

But you know what? We only have this one life. I don't want to settle. I don't ant to turn 80 one day and wish I could go back in time to pursue all those crazy dreams I once had. If I want to move to Paris to study photography, I will find a way. If I want to go have a road trip in Australia, I will find a way. No dream is impossible, but what they do require is a lot of hard work and also belief in what you're doing. Really, life isn't that serious. You're allowed to make mistakes and choose wrong. You're allowed to go after your dreams even if everybody else told you you shouldn't. Everything will fall into place one day, and then it'll all make sense.

4 comments:

  1. Anonymous8/17/2016

    Oi, ihana postaus <3!

    ReplyDelete
  2. Anonymous8/18/2016

    Ihana taas lukea ajatuksiasi blogi-muodossa! Ja voin samaistua unelmointiin suurista ja joskus mahdottomalta tuntuvista asioista niin paljon... Ihana postaus :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi vitsit miten ihana kommentti! Niin ihana kuulla, että tykkäät mun raapustuksia lukea <3 KIITOS!

      Delete

Proudly designed by Mlekoshi playground