Kehuista

9/17/2016



Tapahtuipa kerran kuvistunnilla: istuin pöydän ääressä uppoutuneena savimaljakkoni muotoilemiseen vieressäni tyttö johon olin tutustunut vasta lukiossa. Oltiin oltu muutamilla samoilla kursseilla oppien samalla tuntemaan toisiamme paremmin ja siksi istuttiin vierekkäin kyseiselläkin kurssilla. Täysin odottamatta tämä tyttö sanoi minulle: "Hei Miia, en tiedä oonko ikinä sanonut tätä sulle, mutta mä ihailen valtavasti sitä miten iloinen ja positiivinen sä aina oot. Sä et ikinä valita mistään!" Hetkeen en meinannut saada sanaa suustani, ja taisin hämmennykseltäni sanoa jonkin kiitoksen. Myöhemmin olen niin useasti palannut tähän lauseeseen, ja vieläkin siitä tulee todella hyvä ja itsevarma fiilis. Tiedättekö, se oli sellainen kehu jonka tulee muistamaan aina.





Mikä se on se suomalaisten juttu, että pitää pysyä hiljaa ja olla niin vaatimaton? Voi niitä lukuisia kertoja kun itsekin olen katsellut kaupungilla kävellyttä ihmistä ja ajatellut mielessäni että "vau, mieletön tyyli" tai saadessani todella iloisen myyjän kaupassa että "vitsit, olipas hyvää palvelua". Ja kuinka monta kertaa oikeasti mainitsen näille ihmisille siitä? Niinpä. Monesti en mainitse kaverillekaan, vaikka minusta hän näyttäisi erityisen hyvältä neuleessaan tai kampauksessaan. Miksi päädyn pitämään nämä asiat itselläni?





Kehumalla muita ei menetä yhtikäs mitään, päinvastoin. Olen itse saanut mielettömästi hyvää oloa niinä kertoina, kun olen kehunut vaikka asiakkaan vaatetta töissä. Kaikki ovat olleet silminnähden ilahtuneita siitä, että heitä kehutaan. Tietysti ulkonäöstä saatu kehu tuntuu hyvältä, mutta vielä paremmalta tuntuu kuulla jotain kivaa omasta itsestä, omasta persoonallisuudesta.

Kerro ystävillesi, sisaruksillesi, serkuillesi ja työkavereillesi kuinka kivoja he ovat ja kuinka mukavaa on viettää aikaa heidän kanssaan. Saatat yllättyä positiivisuuden lisääntymisestä omassa elämässäsi ♥



// This once happened in arts class: I was completely absorbed in crafting my clay vase when a girl from school that I'm rather good friends with randomly stopped me and said: "Miia, I don't know if I've ever said this to you, but I really admire how positive and energetic you always are. You never seem to complain about anything." Me having had no idea this was coming, was pretty much left my mouth open. Finally I managed to give some brief, vague thanks to her. But oh the amount of times I have later on thought of that comment, and how amazing it still makes me feel. It was the kind of comment that you remember for the rest of your life.

What's so hard about giving compliments? Is it only a Finnish thing or do you as well feel like stopping someone randomly on the street to pay compliments of their shoes is somehow insuperable? Ad not only stangers, but many times I even forget to compliment the people close to me, my friends, my family, my siblings, my collaegues.

By paying compliments you lose nothing and in fact, you gain everything. You gain happiness and confidence, knowing that you might have saved someone's day. Imagine if the comment you just paid them would stick with them for the rest of their lives. If your comment made them feel what that gilr's comment made me feel. So tell someone today how good they look or how much they mean to you. Because it matters. ♥

4 comments:

  1. Tästä blogista välittyy niin ihanan olonen persoona

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi apua miten kauniisti sanottu! Suurkiitos <3

      Delete

Proudly designed by Mlekoshi playground