My vegan story

9/03/2016



Olen blogissani toistaiseksi puhunut aika vähän vegaaniudestani ja siitä, miten alunperin tähän elämäntapaan päädyin. Sanon elämäntapa , koska vegaanius ei todellakaan ole mulle vain ruokavalio, vaan pikemminkin kokonaisvaltainen suhtautumiseni ympäröivään maailmaan.



Jos joku olisi minulle viisi vuotta sitten sanonut, että sinustapa tulee muuten vegaani ja vielä bloggaat siitä, niin enpä olisi uskonut. Vielä muutamaa vuotta sitten en tiennyt koko asiasta juuri mitään, ja pidinkin vegaaneja vähän nipottajina. Sellaisina ituhippeinä, jotka kulkevat ilman kenkiä, halailevat puita iltaisin ja joilla on rastahiukset. Sanon tämän nyt mitään näistä asioista tuomitsematta, sillä nyt tajuan, kuinka rajoittunut ja ennakkoluuloinen maaimankuvani joskus oli. Kaikki puhe eläinten oikeuksista lähinnä ärsytti, ehkä siksi, etten silloin uskaltanut kohdata sitä totuutta mitä eläinteollisuus on. Ajattelin, että jos en mieti asiaa, ei ongelmaa ole olemassa.



Matkani veganisimia kohti oikeastaan alkoi sosiaalisen median kautta. Olin jo pitkään vannonut terveellisen ruoan nimeen (jopa liiallisuuksiin asti) ja moni seuraamani, varsinkin ulkomainen bloggaaja oli vegaani. Rakastin katsella heidän värikkäitä ruoka-annoksiaan ja iloa pursuilevia rantakuviaan. Kuvateksteissä mainittiin usein vegaanius, ja kuinka hyvältä se tuntui, kuinka se oli parantanut jonkun aknen ja kuinka joku oli laihtunut ja saanut tilalle upean, timmin kropan. Kuinka kaikki nämä ihmiset saivat sanomansa mukaan syödä niin paljon kuin halusivat säilyttäen silti upean kroppansa (siinä vaiheessa elämääni kyseinen hyöty tuntui erityisen houkuttelevalta). Kiinnostuin siis alun perin lähes puhtaasti veganismin terveysvaikutuksista.

Henkilö, jossa tiivistyi kaikki mitä ihailin, ja jonka ansiosta voin nykyään sanoa olevani vegaani, on noin vuosi sitten some-maailmasta rytinällä lähtenyt australialainen Essena O'Neill. Seurailin Essenaa Instagramissa ja Youtubessa ja katsoin mielenkiinnolla hänen videoitaan, joissa hän kuvasi päivänsä aterioita tai luetteli veganismin hyötyjä. Ehkä eniten ihailin Essenan aitoutta, sitä kuinka hän puhui videoissaan suoraan ja rehellisesti aknestaan, vartalokomplekseistaan ja epävarmuuksistaan.

Essenan kautta löysin muitakin vegaanibloggaajia. Kaikkia heitä yhdisti positiivisuus, iloisuus, tietynlainen säteilevyys. Näiden bloggajien innoittamana aloin etsiä lisää tietoa veganismista. Ei minusta kyllä olisi siihen. Saako vegaani muka oikeasti tarpeeksi protskua? (näin myöhemmin naurattaa aivan suunnattomasti tuo argumentti). Kuitenkin minua jollain tasolla kiehtoi hurjasti ajatus veganismista. Olen luonteeltani huolehtivainen ja hyväsydäminen, joten eikö juuri tällainen elämäntapa korostaisi parhaat puoleni?

Lopulta päädyin monen bloggajan suosittelemana katsomaan Youtubesta videon 101 Reasons to Go Vegan. Kyseessä on noin tunnin mittainen puhe, jonka amerikkalainen mies pitää ryhmälle aikuisia. Kyseinen video sisältää hyvin vähän perinteisiä kammottavuuksia, kuten teurastamo-, veri- tai teloituskohtauksia, ja niistäkin varoitetaan etukäteen. Kuitenkin videon parasta antia on puhujan helposti lähestyttävä tapa esittää asiansa, sekä tietysti itse fakta. Katsottuani videon olin etupäässä hämmentynyt, mutta myös vaikuttunut: kaikkihan oli täysin loogista. Olin vakuuttunut siitä, että veganismi oli ihmiselle luonnollisin tapa syödä ja elää. Oman hyvinvointini lisäksi halusin pääästä irti kaikista eläintuotannon julmuuksista, joista olin kuullut. En halunnut enää tukea eläinteollisuutta enkä olla siinä osallisena. Minun ei olisi tullut mieleenkään syödä eläinkunnan tuotteita. Tiesin, ettei takaisin olisi enää paluuta.



Saan usein kyselyjä siitä, että enkö kaipaa enää jogurttia tai juustoa. Eikö vegaanina ole muutenkin ihan hirveän vaikeaa? Ei, ei ole ollenkaan. En ole kertaakaan melkein vuoden vegaanina olon jälkeen kaivannut "tavallista" juusto tai jogurttia, Jos kaipaan, ostan Violife-juustoa (parasta!!) tai soijajogurttia. Vegaanius on mulle nykyään niin olennainen osa arkea, niin olennainen osa mua itseäni, etten edes ajattele sitä kovin paljoa.

Joskus ihmettelyt siitä, kuinka "rajoittunut" ruokavalioni on tai kuinka "tiukkapipo" olen, harmittavat. Tiedän kuitenkin, että tämä on mulle paras tapa elää. Vegaanina olen entistä energisempi, iloisempi, kiltimpi, myötätuntoisempi. Pienenä plussana en ole kertaakaan saanut nuhaa enkä flunssaa vaikka lähipiirissäni kiertää niitä jatkuvasti. Ennen kaikkea veganismi on edesauttanut valtavasti hyväksymään omat mun epäkohtani ja saamaan rennomman suhteen syömiseen. Arvostan joka kerta saamaani ruokaa, enkä jaksa enää vatvoa, onko annoksessa makrot nyt varmasti kunnossa ja enhän saa hiilareita. Vegaanisuuden ansiosta olen enemmän oma itseni kuin koskaan.

Vielä lopuksi, en millään tavalla halua tuputtaa omaa elämäntapaani kellekään. Mutta jos kiinnosusta löytyy, keskustelen ja vastailen kaikenlaisiin kysymyksiin enemmän kuin mielelläni. Mulle saa aina lähettää vaikka sähköpostia, joka löytyy tuolta yläpalkin Contact-osiosta! Huh, tulipa kilometripostaus mutta toivottavasti valottaa aihetta josta olen jo pitkään kuitenkin halunnut kirjoittaa. Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥ PS. Kyllä, mulla on otsis!!



// After starting my blog I have yet to speak about veganism as much as I really want to. So, today I want to tell you how I heard about veganism, how I eventually became one and how it has affected my life after over a year.

Had somebody told me five years ago that I were to take up veganism and blog about it, I never would have believed them. Even hearing the word made me think of stupid stereotypes with people walking with no shoes on and hugging trees all day. This of course, as I realize now was only due to a lack of knowledge and a very restricted picture of the world. There is nothing wrong with these things as there is absolutely no link between these images and veganism. All the talk about animal agriculture and cruelty actually just made me irritated back then. I apparently thought that if I didn't think of the problem, it wouldn't exist.

My journey towards this lifestyle began with the help of social media. I was already leading a very healthy life when it came to diet and exercise, even too healthy looking back at it now. A lot of the health and fitness bloggers that I followed were vegans, and I enjoyed wathing their photos of beautiful-looking, colorful food and images of them smiling at the beach etc. These people seemed to share a certain "glow" that intrigued me. Some said that they had overcome their acne by following a vegan lifestyle, others stated that by following a plant-based diet you could eat as much as you want without gaining weight. As I was, at the moment, extremely conscious about my appearance, this to me sounded perfect.

There was one person that really encapsulated everything that I looked up to, and this was ex social media superstar Essena O'Neill. I was obsessed with her videos and especially the fact that she was honest about her insecurities such as acne and body complexes, and fearlessly shared them for hundreds of thousands of people online.

Through Essena, I started discovering more and more vegan bloggers and gradually gaining information about the lifestyle and its benefits. I was still worried though, that if I were to become vegan, how would I get all the nutrients and proteins necessary? Looking back at this now, it just makes me amused.

The final turning point for me was a video called 101 Reasons to Go Vegan. After seeing this, there was no turning back for me and everything felt crystal clear.

People often ask me how I manage. "Don't you miss cheese and yogurt?" No, I don't and I can always buy plant based substitutes if I do. But most of all, I want to focus on the positive sides of this lifestyle. While it will not fix all of your problems (I still don't have perfect skin, for example) it's amazing how much it starts to effect your life even without you noticing. I've become more kind, more compassionate, more positive, more confident. I haven't been sick once, not even had a cold. Above all, I've learned to accept myself as I am and given up trying to change myself or be perfect. I feel more like the person I want to be than I ever have before.

My point here is NOT to shove my own values down other people's throats. We all make our choices. But if you're interested in discussing this with me, or you want to ask me something regarding veganism or anything basically, you are more than welcome to for example send me email (can be found on the top part of the blog in "Contact". Now, have a happy weekend you all ♥ PS. Yes, I have bangs!!



7 comments:

  1. Anonymous3/9/16 09:27

    Ihanasti kirjoitettu :) Itestäni tuli vege viime vuonna suurimmaks osaks ymparisto-syistä ja on tehnyt ihmeitä! Mutta pakko sanoa, ettei täällä keski-euroopassa (ainakaan missä asun) ole mitään vege tuotteita.. Aina suomeen tullessani kokeilen siis kaikkea mahdollista :D Oon mä silti hyvin pärjänny just pastalla, perunoilla, pitsalla jne. eli erikoistuotteiden puute ei ole mikään tekosyy.. :D Kuvat on kans täs postauksessa on point, oot tosi kaunis :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihanista sanoista! ♥ joo mullakin nykyään ehdottomasti enemmän kiinnostaa eettiset ja ympäristösyyt, ja niiden takia olen vegaani edelleen :) Suomessa on kyllä vegetuotteiden tarjonta kasvanut ihan huimasti ihan tässä vuoden sisällä, mikä on ihanaa! Toivottavasti sinnekin päin saadaan pian! Mut tosiaan ihan noilla basic jutuilla pärjää jo tosi pitkälle :)

      Delete
  2. Kiva postaus, tykkään aina lukea ihmisten tarinoita vegaaniksi ryhtymisestä. Löysin blogiisi äskettäin,jään seurailemaan! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mahtavaa kuulla, tervetuloa ihana <3 ja kiitos kovasti!

      Delete
  3. Anonymous5/9/16 18:31

    Otsatukka sopii sulle tosi hyvin ja tekstikin on ihana !

    ReplyDelete
    Replies
    1. voii kiitos ihan älyttömästi <3

      Delete
  4. Ihana teksti, tarviin just tällaisia voimaannuttavia vegaanitekstejä kun vegaani-artikkeleiden kommenttipalstat on niin täynnä syöpää että tunnetasapaino alkaa heitellä...
    Olen kanssa katsonut ehkä puolet tuosta videosta ja toivoisin että jokainen näkisi sen. Ymmärsin jossain kohtaa että tottunut lihansyöjä ei tule ymmärtämään vegaanin syitä ellei hänen kanssaan käy ihan perinpohjaista keskustelua, ja PITKÄÄN. '_'

    ReplyDelete

Proudly designed by Mlekoshi playground