4 x Fail

10/05/2016



Pariisissa keväällä ollessani halusin kysyä aamupalaa tarjoilevalta emännältä ranskaksi, että onko ok jos otan muutaman kuvan blogia varten. Olin mielessäni muotoillut lauseen hyvin tarkasti mielessäni ja niinpä kerroin ylpeästi emännälle "Je tenir un blog" ja niin edelleen. Vasta myöhemmin tajusin, että oli vanhingossa käyttänyt verbin perusmuotoa taivutetun muodon sijasta sanoen periaatteessa "Minä kirjoittaa blogia". En tiedä miksi tämä hävettä vieläkin niin paljon :D

Kesällä töissä ollessani minun piti huikata kassalta lähtevälle asiakkaalle "kiitos", mutta päätinkin kesken sanan sanoa sittenkin "kiitti" ja suustani lipsahti sitten näiden risteytys "kiitto". Huom, tämä tapahtui useammin kuin kerran.



Edellisessä työpaikassani eräässä kahvilassa istui pöydässä ulkomaalaiselta näyttävältä mies, joka puhui vierasta kieltä puhelimeen. Hän näytti lopettaneen ruokailunsa ja koska ajattelin olla ystävällinen, kysyin mieheltä englanniksi, saanko viedä hänen astiansa pesuun. Mies otti puhelimen korvaltaan ja vastasi täydellisellä suomella että saat viedä. Hävetti aivan saakelisti ja siitä lähtien olen aina tervehtint joka ikistä asiakasta ensin suomeksi.

Yritin tässä pari päivää sitten tehdä itse vegaanisia croissantteja netistä löytämälläni ohjeella ja lopputulos oli jokin hämmentävästi skonssia tai sämpylää muistuttava tuote. Syötiin niitä sitten mun siskon kanssa margariinilla ja hillolla täytettyinä, ainakin maku oli hyvä!



// When I was in Paris in the spring I wanted to ask the hostess at the hotel in French if I could take a few photos of the breakfast for my blog. I had formed the question carefully in my head so I proudly informed her by saying "Je tenir un blog". Only afterwards I realized I had used the infinitive form of the verb instead of the inflected one and basically said "Me writes a blog". I have no idea why I still feel ashamed of this :D

Last summer at work I was supposed to say "thank you" to a customer leaving the counter, but half way the word I decided to say "thanks" instead so I ended up saying a really weird mix of these two. And this happened more than once.

In my last job at a cafe there one time was a foregner-looking man sitting at one of the tables speaking some foreign language on the phone. I wanted to be friendly so I asked him in English whether I could take her dishes away. He took the phone off his ear and answered me in perfect Finnish that yes, I could take his dishes away. I could've died of embarrassement then and ever since I've been careful to address everyone in Finnish first.

A couple of days ago I tried to make vegan croissants myself and ended up with some weird pastries that could've been scones in crescent form. So me and my sister ate them with vegan butter and jam: they were good nevertheless!





5 comments:

  1. Haha tosi hauska postaus! :D Ja jos yhtään lohduttaa, niin ranskan kieli on todella vaikea :)
    Samankaltaisia juttuja on tapahtunut mullekin, niin ei hätää haha :D

    ❀ Cinderella Days ❀

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, joo ei nää mitään sellaisia mokia ole että maailma loppuu mutta jostain syystä kun näitä joku päivä pyörittelin mielessä niin ajattelin että tästäpä saisi hauskan postauksen :D ja itselleen pitää osata nauraa!

      Delete
  2. Hihhh omille mokauksilleen on hauska nauraa :D Mullakin tapahtuu tota että ajattelee kahta sanaa samaan aikaan ja sit päästää ulos niiden yhdistelmän. Kerran kun piti sanoo huulet niin sanoin "lipset" meni vähän kielet sekasin! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha ei vitsit! :D en siis oo ainoa joka möläyttelee ihmeellisiä sanaväännöksiä!

      Delete
  3. Tää oli tosi hauska postaus! :) ja mä voin niiiiiin samaistua tohon kolmanteen koska mulle käy tosi usein noin :D oon myös ottanu saman asenteen että kaikille puhun suomea :D

    http://jennakaroliiiina.blogspot.fi/

    ReplyDelete

Proudly designed by Mlekoshi playground