Hiton täydellinen

10/20/2016



Jos oot ikinä katsonut jotakuta ihmistä ja miettinyt että hitto, tolla vaan on kaikki, niin et ole yksin. Ja mikä onkaan totuus? Täydellisyys on vaan harhainen ja saavuttamaton mielikuva. Ja kun sitä lähtee jahtaamaan, voi olla varma, ettei koskaan tule olemaan onnellinen.

Kun yrittää pyrkiä täydellisyyteen, mikään ei ikinä riitä ja sitä haluaa aina vaan lisää. Yksi ysi kymppien joukossa ei riitä, koska olisit voinut olla parempi. Treenin jälkeen itkettää jos et pystynytkään juoksemaan koko sitä lenkkiä jonka olit alunperin suunnitellut. Et edes iloitse siitä että tuli tehtyä edes jotain, koska et yltänyt parhaaseen suortukseesi. Kotona katsot itseäsi peiliin ja haukut mielessäsi jokaista asiaa josta et itsesäsi pidä kunnes et enää pysty edes katsomaan omia virheitäsi. Päätät, että ensi kerralla on pakko onnistua, on pakko olla parempi. Aina on pakko olla parempi.



Vaikka loppupeleissä oletkin itse oman onnellisuutesi tiellä, vaikuttaa siihen myös se, että huipulla on pysyttävä koska olet aina ollut siellä. Siellä sitten roikut vaikka kynsin ja hampain koska jos otteesi alkaa lipsua, saat kuulla siitä muilta. Muistan ikuisesti kun sain kerran kutosluokalla kokeesta ysin ja yksi luokkailaisistani kysyi "Mitäs sulle on tapahtunut?" Kysyjälle se oli varmaan vitsi, mutta silloin tunsin itseni epäonnistuneeksi. Kun täydellisenä kultatyttönä esiintyminen on koko identiteetti, ei huipulta enää helpolla pääse alas. Väkisinkin mietit, että olisitko mitään muiden silmissä ilman kymppiriviäsi. Olisitko mitään edes omissa silmissäsi?

Mä olin itse vuosia se tyttö. Oli oikeasti huumaavan koukuttavaa olla se, jota ihaillaan koenumeroista ja fiksuudesta. Niin kuin nämä jollain tapaa kulkisivat automaattisesti käsi kädessä. Mutta seinä tulee väistämättä vastaan lopulta, kuten kävi myös mulle. Sellainen seinä josta ei pääse yli, ei ali eikä ympäri. Ainoa vaihtoehto on mennä taaksepäin. Luovuttaa, sanoi perfektionisti sisälläni. Ei, vaan olla vihdoin se joka mä haluan olla.



Välillä mä kaipaan sitä kymppirivien tuomaa tyydytystä. Silloin tuntui että elämä oli hallussa. Pystyin kai todistamaan itselleni että ainakin olin jotain. Mitä se oikein on, että ihminen määritellään niin pitkälti pelkkien numeroiden perusteella? Miten siitä edes voi saada niin paljon tyydytystä, miten se voi olla niin hirvittävän tärkeää?

Sä et ole vaan numero todistuksessasi. Kaikkea sitä mitä sä olet ei voida mitenkään tiivistää yhteen numeroon tai yhteen sanaan. Kukaan muu pysty määrittelemään sua paitsi sä itse. Sun ei tarvitse yrittää olla muiden silmissä täydellinen, eikä toivottavasti omissasikaan. Koska kun sä siihen pystyt, oot jo aika pitkällä.



// Have you ever just looked at someone going "shit, this person has it all"? Thinking they're perfect, that you'd do anything to be them? Well you're not alone. But perfection is a goal you will never be able to reach. It's an illusion, and trying to chase it will forever make you unhappy.

When you're desperatly trying to strive for perfection in every single thing in your life, soon nothing is enough. You just want more and more and more. You need to be prettier and smarter and better and you need to prove it to everyone, including yourself. Getting one B in a test screws up you're perfect line of A's. A few pimples feel like the end of the world. All your mistakes seem huge and you can't sop thinking all the things you could've done better. And as if your own expectations weren't enough, when you once get to the top there's no going back. It's a lonely place up there really. You would do anything to stay on top because once you start slipping, people will notice. That's more fuel to the fire.

I was that girl for years. So much time wasted trying to impress people and above all trying to impress myself, trying to concince myself that I was something. But eventually, inevitably, you hit a wall and the only option is to take a step back.

Sometimes I miss that feeling my succeeding gave me, the feeling my grades and my other merits gave me. It made me feel like I was in control. But seriously: it's a freaking number on a piece of paper. You cannot be defined by that. All that you are cannot possibly be squeezed into a number or word. You don't need to stive to be perfect in anyone else's, not even your own. If when you can do that, you're already halfway there.




6 comments:

  1. Tämä! Juuri tänä vuonna olen mietiskellyt miten olen antanut huonojen kouluarvosanojen ikinä määrittää kuinka hyvä tai huono olen, koska omine virheineni olen ihan todella hyvä loppujen lopuksi. Musta tuntuu että koulussa jatkuva arviointi vaikuttaa itsetuntoon ja oon siitä kärsinyt. Siitä jää sellainen... jos on ollut koulussa huono matematiikassa kuten minä, niin aiheutuu tyhmä opittu ajatus että en ikinä tuu sitä osaamaankaan. Myöhemmin oon vaan tajunnut että (noh about) kaiken oppii jos vaan haluaa tarpeeksi!
    Ollaan kaikki yhdessä hyviä ja epätäydellisiä <3 (epätäydellisyys on mielenkiintoista!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kyllä! Samaistun tohon että jos oot jossain huono, menee motivaatio etkä sitten kyllä ainakaan opi mitään. Ja todellakin kouluarvosanat vaikuttaa, ikävä kyllä, kun joutuu koko ajan arvioitavaksi ja vertailluksi muihin.

      Ja oon ihan samaa mieltä, epätäydellisyys on todellakin mielenkiintoisempaa! Kiitos ihanasta kommentista <3

      Delete
  2. Mainio teksti! Toi tunne on niin tuttu, vaikka itse en koskaan kympin oppilas ollutkaan. Mun täydellisyysharha oli jotain ihan muuta. Siihen samaan harhaan on ihan liian helppo sortua aikuisenakin. Kun mulla sitten on tuo, tää ja asiat noin, niin sitten mun elämä ois täydellistä ja sitten muut ihmiset aattelee et mulla on asiat hyvin.... Ihan liian tuttu ajatusmalli. Jossain kohtaa onneksi sen tajuaa, että epätäydellisyydelle ei ole vaihtoehtoa. Me ollaan aina kehitysvaiheessa ja täytyy edelliseen kommentoijaan yhtyä siinä, että epätäydellisyys on aidompaa ja siksi mielenkiintoisempaa. :) Hieno teksti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihanasta kommentista <3 Tuo on niin totta, että sitä helposti sortuu "sitku"-ajatteluun kun ei osaa nauttia tarpeeksi siitä miten hyvin asiat oikeasti on jo nyt. Ja just niin, ollaan kaikki niin sanotusti kesken ja niin sen kuuluukin olla :-) saattais elämä olla aika tylsää jos olisi oppinut ja kokenut jo kaiken mahdollisen.

      Delete
  3. Vaaaau sulla on kaunis blogi!! En osaa edes kuvailla miten kauniisti osaat kirjoittaa ja ottaa kuvia. Selvästikin olet juuri oma itsesi. Ihana!

    Ihanaa syksyä!

    http://saaralindb.blogspot.se/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanasti sanottu!! <3 en edes tiedä miten pukisin sanoiksi sen kiitollisuuden mitä saan näin kivoista kommenteista! Ja ihanaa syksyä sullekin <3

      Delete

Proudly designed by Mlekoshi playground