I'M GOING TO AUSTRALIA

11/19/2016



Kai sitä täytyy uskaltaa täälläkin ottaa asia esille, kun lentolippu on jo ostettu ja puhelimeen on ladattu sovellus, joka laskee jäljellä olevat päivät. Asia, joka on pyörinyt mun mielessä jo muutamia viikkoja. Asia, jonka ansiosta tuntuu, että ensimmäistä kertaa mun elämässä tää talevn pimeys ei vaikuta mun mielialaan sitten yhtään. Asia, jota miettiessä mun koko keho kihelmöi ja maha vääntyy rullalle. Saan vihdoin toteuttaa yhden mun suurimmista unelmista. Mä lähden ensi vuodeksi Australiaan.

Kirjoitin jo kouluvuoden alussa siitä, että olin vielä vähän hukassa sen suhteen, minne mun matkani jatkuu lukion jälkeen. Sydän veti ulkomaille mutta moneen eri suntaan. Opiskelu kummitteli mielessä mutta toisaalta tuntui, että haluanko nyt oikeasti vaan opiskella ja opiskella ja opiskella vielä kahdentoista vuoden taukoamattoman opiskelun jälkeen.

Nyt olen sitten lähdössä Australiaan viettämään välivuotta ystävän kanssa, joka oli kyseisessä maassa vaihdossa pari vuotta sitten. Suunnitelmissa on matkustella, nähdä eri kaupunkeja, tehdä töitä, ajaa mahdollisesti road trip, syödä hyvää ruokaa, nauttia auringosta ja kuvata ihan pirusti. Siihen ne suunnitelmat oikeastaan jääkin, jotta on mahdollisuus myös elää spontaanisti ja tehdä just niin kuin sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Koska mä oon viimeksi saanut tehdä niin? Ilman koluhommia, paineita, deadlineja? En edes muista.



On oikeasti aika vaikeaa löytää sanoja sille fiilikselle, mitä tunnen just nyt. Oon aina ihaillut valtavasti ihmisiä, jotka seuraa unelmiaan ja tekee omaa juttuaan vaikka se tarkoittaisikin vastavirtaan uimista. Päätin jo kauan sitten, että musta tulee just sellainen ihminen. Me eletään vaan kerran ja eniten mua ehkä koko maailmassa pelottaa se, että en toteuttaisikaan mun unelmia enkä eläisi just sellaista elämää kuin haluan. Kyllä mulle on sanottu että opiskella pitäisi ja sinäkin, noin fiksu tyttö, mieti nyt ennen kuin heität hukkaan kaiken potentiaalisi. Kyllä, mä olen miettinyt, ja en voisi olla varmempi siitä että tää on se juttu, just näin mun kuuluukin tehdä.

Mä en tiedä, mitä ensi vuoden aikana tulee tapahtumaan, puhumattakaan siitä mitä teen kun palaan kotiin. En edes tiedä, koska palaan kotiin. Mutta just se tässä siistiä onkin. Pakata vaan kamat ja mennä, hypätä tuntemattomaan pää edellä ja katsoa mihin elämä johdattaa. 275 päivää jäljellä.



//I think it's time to let you all know about something that has been all over my mind for some weeks now. Plane tickets have been bought and an app to count the the days left has been installed into my phone. Even the cold, dark winter has been unable to affect me this time, because of the thought of one of my biggest dreams coming true. I'm going to spend next year in Australia!

In the beginning of the new school year I wrote about how I was still kind of lost with my future and what to do after high school. I knew I wanted to go abroad but I wasn't really sure if I was ready to study after just having studied for 12 years non stop.

And then it happened that I somehow got the idea to leave to Australia to have a gap year. My good friend who spent an exchange year there was already going, so I won't even have to do it all alone. We're going to see different cities, live in some of them for a while, travel, maybe have a road trip, stuff our faces with good food, work, take loads of photos and most importantly, just live. When was the last time that I got to live spontaneously without the pressure of school work and deadlines? I can't even remember.

It feels impossible to describe how I feel right now. I've always looked up to people that do whatever the hell they want and chase their dreams even though everyone else was telling them they shouldn't. Even as a young girl I decided that I was going to be like that too. I was going to chase my dreams and live the life I want no matter what. And now I'm doing exactly that.

I don't know what's going to happen next year and I don't know what's going to happen when I get back home. Heck, I don't even know when I'm coming home! But that's the thing, isn't it. Getting to pack my bags and just go like I've always wanted. 275 days left.


Photos by Netta Lipsanen, edit by me

3 comments:

  1. Wautsi, ihan sairaan siistiä! Nyt tekee itekin mieli pitää viel kolmas välivuosi ja lähteä Ausseihin (okei ehk silti alan miettii jo opiskeluita) XD

    Ja ite au pairina olleena sanoisin että vuosi ulkomailla kasvattaa ja opettaa enemmän ku mikään koulu, joten todellakin kannattaa nähdä, tehdä ja kokea kaikkea kun siihen lukion jälkeen on niin hyvä tilaisuus. Niille epäilijöille vois siis sanoo et totta ihmeessä kannattaa lähteä nyt kun se on helppoa, ku ei oo mitään vakkarityötä tai omistusasuntoa tai muuta sellasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, voin vaan kuvitella! Katotaan maltanko enää tulla sieltä takaisin ollenkaan :'D mutta niin kuin sanoitkin nin tässä vaiheessa elämää on vielä tosi helppoa lähteä kun ei ole niin sanotusti kiinni missään.

      Voi vitsit kun odotan innolla reissua!! Kiitos ihanasta kommentista <3

      Delete
  2. Haha, what app is that? I'm crossing the weeks until quitting my job and leaving to Morocco (and hopefully Australia after that ;) )on a paper. :D <3

    ReplyDelete

Proudly designed by Mlekoshi playground